Tyttöjen liikunta- ja terveyskasvatuksen tukeminen lisää oppimistuloksia kouluissa Tansaniassa ja mahdollisuuksia pärjätä elämässä

Ulkoministeriön rahoittama ja LiiKen sekä Sports Development Aid:n ”Empowered Girls Speak Out -hanke yhdeksässä yläkoulussa Mtwaran läänissä Etelä-Tansaniassa on saatu päätökseen ja jatkohankkeelle on myönnetty nelivuotinen rahoitus vuosille 2021-24. EGSO-hankkeessa keskityttiin erityisesti tyttöjen liikunta- ja terveyskasvatusklubien tukemiseen ja perinteisen ”tyttöjen rippikoulun” eli Jandon ajanmukaistamiseen. Samalla kirjoitettiin uusi terveyskasvatuksen oppikirja, joka vielä tällä hetkellä on viimeisessä tarkistuksessa Tanzania Institute of Education -toimistossa, jotta siitä saadaan myös oppikirja.

Alkututkimus kahdeksassa yläkoulussa (yhdeksäs tuli mukaan hankkeen alettua) osoitti, että tyttöjen omat mahdollisuudet vaikuttaa omaan opiskeluunsa ja sen kestoon olivat piilotettu kulttuuriseen jakautumiseen – tytöt hyväksyivät vanhempiensa päätökset mukisematta. Tämä koskee esimerkiksi yläkoulun keskeyttämistä naimisiinmenon tai köyhyyden (lue: investoidaan vain poikaan) takia.

Yleisesti ajatellen kouluun pääseminen ja siellä pysyminen luovat koulutuksellista etevyyttä. Terveyskasvatus tansanialaisissa yläkouluissa on nivottu biologian sisälle mm. anatomiaan ja liikunta on vastaavasti extra-curriculum aine iltapäivisin, vaikkakin LiiKen hankkeet ovat tuoneet moneen yläkouluun liikunnan pakolliseksi aineeksi. EGSO-hankkeen Girls Action Clubit liikunta- ja terveyskasvatusteemoineen iltapäivisin osuivat juuri oikeaan suoneen – tytöt innostuivat niistä toden teolla eikä lopulta koulun opettajaakaan tarvittu aloituksen jälkeen opettamassa kuin silloin tällöin. Sinällään oikea ratkaisu, että opettajakin oli Peer Leadereiden eli kouluttavien oppilaiden kuuntelijana. Varsinkin vanhemmilla naisopettajilla tuo terveystieto tuppaa olemaan vanhentunutta ja perustuu Kungwien eli Jando-initiaation opettajien teksteihin vuodelta savanni ja kuokka!

Hanke-evaluaation mukaan (kirjoittajana Devota Marwa, Ph.D.) tytöillä oli lähinnä vain positiivisia asioita sanottavaan EGSO-hankkeesta. “Since I got trained in EGSO project, I have learned to respect people including my parents, my teachers, I always observe hygiene and cleanliness and I have no fear to speak in the public and to men because I’m confident with what I say for example when say no to boys and when they approach me for sexual relation, I mean it. I have also increased my academic performance and I expecting to become optician because many people in my community are suffering from optic diseases” (Student from Sino).

Lyhyesti käännettynä: Oppilas Sinon yläkoulusta kertoo: Olen hankkeen kautta oppinut kunnioittamaan vanhempiani ja opettajia, sekä pitämään yllä hyvää hygieniaa. Olen saanut itseluottamusta ja päätän asioistani, etenkin koskien seksuaalisia suhteita. Koulumenestykseni on kasvanut. Haluan optikoksi, sillä yhteisöni ihmisillä on paljon näköön liittyviä ongelmia.

Tämä tiivistää muuallakin evaluaatiossa sanotun totuuden. Kun luottaa ja antaa vastuuta, se otetaan ja kannetaan. Tyttöjen osalta on tärkeää, että heihin luotetaan ja heidän opiskeluaan tuetaan myös perhekeskeisesti. Hankkeessa toteutetut kylätapaamiset ja vanhempien kanssa käydyt keskustelut ovat tuoneet yläasteikäisille tytöille enemmän vastuun ja vähän vapaudenkin tunnetta. Vaarat kyllä vaanivat kaikkialla, etenkin rakkauselämässä. On niin helppoa lähteä moottoripyörätaksikuskin mukaan kännykkäpalkkiolla vähän seikkailemaan ja kapinoimaankin. Tulokset ikävä kyllä nähdään 9 kuukauden kuluttua eikä sen jälkeen paluuta entiseen enää ole. Tansaniassa ei vieläkään nuoria äitejä hyväksytä valtion yläkoulun penkille. Siksi on tärkeää vahvistaa nuorten tyttöjen itsemääräämisoikeutta, itseluottamusta ja elämänhallintataitoja. Kaikista ei voi enää tulla kouluttamattomia kalastajan tai maanviljelijän nuoria vaimoja. Se aika on ohi! Heitäkin tarvitaan, totta kai, mutta peruskoulutus on kuitenkin käytävä, jotta osaa pitää kiinni oikeuksistaan. Kaupungistuminen jatkuu kiivaana ja kamppailu elintilasta kaduilla ja etenkin työpaikoista on kovaa. Kaupunkiin muuttaessa, nuoren naisen on parempi olla koulutettu ja osaava! Ettei löydä itseään työskentelemässä 15 € kuukausipalkalla alistettuna kodinhoitajana tai pubitarjoilijana, tai vielä jotain pahempaa. Sitäkin löytyy kaduilta. Niin Helsingistä kuin Dar es Salaamista.

Tyttöjen läpipääsy päättökokeissa nousi viidessä vuodessa 9 prosentista 51,3 prosenttiin. Se on todella tärkeää, luvut eivät valehtele. Tärkein puoli löytyy kuitenkin kvalitatiivisesta eli laadullisesta mittauksesta. Asenteet ovat muuttuneet. Niin tytöillä kuin aikuisillakin, etenkin opettajilla. Nämä pienet kulttuuriset hienosäädöt viittaavaan lisääntyneeseen tasa-arvoon niin sukupuolen kuin iänkin kohdalla. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhemman ihmisen kunnioitus olisi vähentynyt vaan nuoremman kunnioitus on lisääntynyt. Samalla periaatteella poikien kunnioitus tyttöjä kohtaan on lisääntynyt, mutta mitään ei ole otettu pojilta pois. Molemmilla edelleen samat mahdollisuudet menestyä ja tämä on ennenkuulumatonta maatalousvoittoisessa, kuivassa ja kuumassa Mtwarassa, josta kaikilla mittakaavoilla on pitkä matka, ihan minne tahansa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta Mtwaran tytöt näyttävät mallia!

Tähän loppuun vielä yksi ote evaluaatiosta: “I found out that our children have lot of talents. They can write poems, play football, dance and act (participant out of school from Mikindani).

Mikindanin kylän asukas kertoo, että lapsilla on paljon taitoja, joita meidän pitää tukea! Olen samaa mieltä!

Teksti: Ari Koivu