Suomen suurin yhteiskunnallisen keskustelun foorumi SuomiAreena saapuu taas Poriin 25–28.6!

Liikunnan kehitysyhteistyö LiiKe järjestää tänäkin vuonna mielenkiintoisen paneelikeskustelun MTV-lavalla keskiviikkona 26.6. klo 13–13.45, aiheena ”Oppimisen maailmanlaajuinen kriisi ja liikunnan vastaisku!”.

Oppiminen on globaalissa kriisissä. Koulua käyvistä kymmenvuotiaista lapsista noin 70% ei ymmärrä lukemaansa yksinkertaista tekstiä. Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKen ratkaisu on kehittää laadukasta liikunnan opetusta ja siten lisätä lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia kehittyvissä maissa. Mutta kuinka monisyisestä haasteesta oppimisen kriisissä on kyse ja miten sitä tulisi ratkaista?

Mm. näitä kysymyksiä pohditaan LiiKen järjestämässä paneelikeskustelussa toimittaja Tero Karhun johdolla, johon osallistuu liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist (RKP), puolueen puheenjohtaja sekä kansanedustaja Li Andersson (Vas), liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala (Jyväskylän yliopisto) sekä toiminnanjohtaja Ari Koivu (LiiKe).

Esitimme panelisteillemme ennakkokysymyksiä globaalista oppimisen kriisistä sekä sen linkityksistä liikuntaan ja urheiluun.

Ensimmäisenä piinapenkkiin pääsee liikunta-, urheilu ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist (RKP).

Sandra Bergqvist, miten oppimisen kriisi ilmenee meillä ja maailmalla?

”Suomi on kauan tehnyt pitkäjänteistä koulutuspolitiikkaa ja on tunnettu maailmalla laadukkaasta ja tasa-arvoisesta koulutuksesta. Edelleen suomalainen koulutus on huippuluokkaa, mutta esimerkiksi perusopetuksen arviointitulokset näyttävät osaamisen kääntyneen laskuun. Osaamista on seurattu perusopetuksessa etenkin matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä kansallisesti Karvin tutkimuksissa ja kansainvälisesti esimerkiksi PISA tutkimuksen myötä. Osaamisen taso lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä on heikentynyt ja oppiserot kasvaneet. Heikosti osaavien määrä on kasvanut ja yhä useampi oppilas jää osaamisessaan tasolle, joka ei mahdollista täysipainoista osallistumista toisen asteen koulutukseen ja yhteiskunnan toimintaan.

Osaamistason lasku koskettaa myös muita länsimaita ja oppimisen kriisi on maailmanlaajuinen. Kehittyvissä maissa osa lapsista ei pääse koulutuksen pariin ja iso osa ei opi koulussa edes perustason luku- tai laskutaitoa. Monessa kehittyvissä maassa esimerkiksi tytöt jäävät yhä usein ilman riittävää koulutusta.”

Mitkä nostaisit keskeisimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat globaaliin oppimisköyhyyteen?

”Oppiminen ja osaaminen näyttäytyy globaalisti eri lailla eri puolilla maailmaa ja siihen vaikuttavat erilaiset syyt. Voidaan kuitenkin tunnistaa erilaisia kehityskulkuja eri puolilla maailmaa. Osassa maita oppiminen on edelleen etuoikeus ja laadukas koulutus on harvojen saatavilla. Toisaalla taas laadukas koulutus on itsestäänselvyys, jota ei välttämättä osata riittävästi arvostaa.

Koulutukseen ei kaikkialla ole pystytty panostamaan samalla tavalla kuin Suomessa. Ylisuuret luokkakoot, opettajien riittämättömät taidot sekä koulujen puutteelliset resurssit heikentävät mahdollisuuksia laadukkaan opetuksen järjestämiseen. Osalle oppilaista myös terveydelliset seikat voivat muodostua esteiksi opetuksen piiriin pääsemisessä.

Osaaminen ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Viime aikoina on puhuttu paljon lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikkenemisestä. Hyvinvointi mahdollistaa oppimisen, joten sen tukeminen on keskeistä. Länsimaissa oppimistulosten laskuun on liitetty myös laajemmin haasteita koulutuksen arvostuksen muutoksista, nuorten vapaa-ajasta käytävästä kilpailusta sekä keskittymiskyvyn muutoksista. Näiden todentaminen vaatisi lisää tutkimusta. Pandemian aikana oppijoiden oppimismahdollisuudet heikkenivät radikaalisti. Etäopiskelu heikensi sekä oppimista että oppijoiden hyvinvointia. Kaikkialla ei pandemian jälkeen ole pystytty korjaamaan pandemian aiheuttamaa oppimisvajetta.”

Kuinka liikuntaa ja urheilua voidaan hyödyntää globaaliin oppimisenkriisiin vastaamisessa?

”Uskon, että liikunnalla voi olla merkittävä rooli globaalin oppimiskriisin ratkaisemisessa.

Fyysinen aktiivisuus edistää myös lasten tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta sekä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoja, tiedämme, että hyvän kestävyyskunnon on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä muistiin ja toiminnanohjaukseen.

Globaalisti oppimisen ongelmia ovat esimerkiksi saavutettavuuden puute, sillä kokonaan koulun ja opetuksen ulkopuolella olevilla lapsilla on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saavuttaa vähimmäistasoa. Toiseksi, jokaista lasta ei ole kyetty syystä tai toisesta pitämään koulussa. Kolmanneksi on kyse koulutuksen laadusta, opettajien ammattitaidosta ja siitä, mitä itse luokassa tapahtuu.

Tiedämme, että liikunta voi parantaa koulunkäyntimotivaatiota, se parantaa oppilaiden fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä. Liikunta ja urheilu harjoittavat tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten yhteistyötä, tiimityöskentelyä, reilua peliä ja kurinalaisuutta ja se tarjoaa mahdollisuuksia erilaisista taustoista tuleville lapsille osallistua ja menestyä. Liikunta voi myös olla keino murtaa sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan liittyviä esteitä ja edistää tasa-arvoa kouluyhteisössä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. jalkapallo ja yleisurheilu. Lisäksi liikunnan avulla voidaan luoda turvallisia ja innostavia oppimisympäristöjä: Liikunta voi auttaa luomaan positiivisen kouluilmapiirin, jossa oppilaat tuntevat olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Tämä voi edistää heidän haluaan oppia ja menestyä koulussa.

Haluan kuitenkin painottaa sitä, että liikunta ei yksinään ratkaise globaalia oppimiskriisiä. Se voi hyvinkin olla tärkeä osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka parantaa oppimismahdollisuuksia ja koulutuksen laatua ympäri maailmaa.”

Mikä rooli opettajien koulutuksella ja opetussuunnitelman kehittämisellä on oppimisköyhyyden vähentämisessä? Mikä rooli Suomella on tässä?

”Opettajien koulutuksella on tärkeä merkitys oppimisköyhyyden vähentämisessä. Osaavat opettajat, jotka kehittävät ammattitaitoaan koko työuran ajan, antavat kaikille mahdollisuuden oppia.

Suomessa opettajankoulutuksia kehitetään kansallisessa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Opettajankoulutusfoorumissa. Opettajankulutusfoorumin tehtävänä on opettajankoulutusten tutkimusperustainen ja tietopohjainen kehittäminen laajassa yhteistyössä kattaen kaikki opettajankoulutukset. Foorumissa tehdään tulevaisuusskenaarioita opettajankoulutuksen visiotyön kautta, luodaan opettajankoulutuksen tutkimusperustainen laadunvarmistuksen järjestelmä sekä toimeenpannaan opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaa.

Tällä hallituskaudella perusopetuksessa keskitytään perustaitojen ja -valmiuksien parantamiseen. Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot toisen asteen opintoihin. Hallitus kasvattaa perusopetuksen vähimmäistuntimäärää kolmella vuosiviikkotunnilla. Samalla perusopetuksen opetussuunnitelmaa ei kuitenkaan laajenneta vastaavasti. Nämä lisätunnit antavat lisää aikaa käydä läpi nykyiset tavoitteet ja auttavat tuomaan työrauhaa opettajille ja oppilaille. Tuntilisäykset kohdennetaan erityisesti perusopetuksen alaluokille, joissa tunteja on vähemmän ja nuorimpien oppilaiden koulupäivät ovat tällä hetkellä hyvin lyhyitä. Täten vahvistetaan luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opetusta.”

Mitä muita keinoja meillä on globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi?

”Koulutuksellisia ratkaisuja tulee lähestyä kansallisesti ja kansainvälisesti. Koska Suomi on kansainvälisesti kiinnostava maa, meidän on mahdollista nostaa kansallisia toimia esimerkiksi maailmalla ja edistää kansainvälistä keskustelua oppimisen ja hyvinvoinnin tärkeydestä.

Koulutuksen tulee muuttua joustavasti ajassa ja vastata oppijoiden tarpeisiin. Perusopetuksen kehittämiseksi on asetettu työryhmä pohtimaan perusopetuksen tulevaisuutta. Työryhmän tehtävänä on arvioida peruskoulun kehittämistarpeita ja millaisia valmiuksia koulutuksen tulisi tarjota tulevaisuuteen. Toisen asteen koulutuksen tavoitteena on mahdollisuus toimia sivistyneenä yhteiskunnan jäsenenä sen lisäksi, että opiskelija saa valmiuksia korkea-asteen koulutukseen ja työelämään.

Koulutus on Suomen kehityspolitiikan merkittävä painopistealue ja opettajien valmiuksien ja osaamisen vahvistaminen on keskeisessä roolissa tässä toiminnassa. Suomella on oman koulutusjärjestelmänsä ja opettajankoulutuksen maailmanlaajuisen arvostuksen johdosta mahdollisuus ja myös velvollisuus osallistua globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseen.”