Liikunnan kehitysyhteistyö LiiKe järjestää mielenkiintoisen paneelikeskustelun SuomiAreenassa MTV-lavalla keskiviikkona 26.6. klo 13–13.45, aiheena ”Oppimisen maailmanlaajuinen kriisi ja liikunnan vastaisku!”.

Oppiminen on globaalissa kriisissä. Koulua käyvistä kymmenvuotiaista lapsista noin 70% ei ymmärrä lukemaansa yksinkertaista tekstiä. Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKen ratkaisu on kehittää laadukasta liikunnan opetusta ja siten lisätä lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia kehittyvissä maissa. Mutta kuinka monisyisestä haasteesta oppimisen kriisissä on kyse ja miten sitä tulisi ratkaista?

Esitimme neljälle panelistillemme ennakkokysymyksiä globaalista oppimisen kriisistä sekä sen linkityksistä liikuntaan ja urheiluun.

Seuraavaksi kysymyksiin pääsee vastaamaan LiiKen toiminnanjohtaja Ari Koivu.

Ari Koivu, miten oppimisen kriisi ilmenee Suomessa ja maailmalla?

Oppimisen kriisi ilmenee monin eri tavoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Mietin asiaa liikunnan kannalta tässä kontekstissa.

Liikunta edesauttaa muiden aineiden opiskelua. LiiKe on eri kehitysyhteistyöhankkeissa huomannut, että aktiivinen koululiikunta tukee oppilaiden ja opiskelijoiden lukutaidon ja matemaattisten taitojen tasoa. Tämä kehittää ymmärrystä moniin oppiaineisiin. Ilman aktiivista liikuntaa, voi päätyä oppimisen kriisiin.

Liikunta lisää myös oppimisen motivaatiota ja voi poistaa syrjintää ja mahdollisesti taloudellisia esteitä vrt. stipendit. Jos oppilas ei voi hyvin, saattaa seurauksena olla mielenterveysongelmia, stressiä ja uupumusta. Liikunnallinen nuori on hyvässä oppimisen vauhdissa koko ajan.

Mitkä nostaisit keskeisimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat globaaliin oppimisköyhyyteen?

Globaaliin oppimisköyhyyteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä on monia, ja ne voivat vaihdella eri maissa ja alueilla. Yksi keskeinen tekijä on heikkojen liikuntaresurssien olemassaolo. Tämä ei tarjoa laadukasta liikunnallista opetusta, riittäviä resursseja tai tukea oppilaille ja opiskelijoille.

Liikunta teilaa myös kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat oppimisen kriisiin. Luonnonkatastrofeille tuskin voimme mitään, mutta näilläkin alueilla muutama pallopeli irrottaa ajatukset surkeimmista asioista. Sama koskee konflikteja ja kriisitilanteita.

Kuinka liikuntaa ja urheilua voidaan hyödyntää globaaliin oppimisen kriisiin vastaamisessa?

Liikuntaa ja urheilua voidaan hyödyntää monin tavoin globaaliin oppimisen kriisiin vastaamisessa. Muutamia hyviä keinoja olemme käyttäneet hankkeissamme Tansaniassa ja Zimbabwessa. Fyysinen aktiivisuus, koululiikunta, liikunnan ja terveyskasvatuksen lisääminen ja hyvinvoinnin edistäminen ovat nostaneet oppimistuloksia peruskoulutuksessa ja keskiasteen koulutuksessa Tansaniassa. Koulujen väliset liikuntakilpailut saavat oppilaat ja koulut puhaltamaan yhteen hiileen ja samalla myös muu oppiminen lisääntyy.

Tyttöjen osalta monet lajit, kuten jalkapallo, ovat vaikeasti saavutettavissa kehittyvissä maissa, sillä kulttuuri ja tavat ovat usein tyttöjä sortavia. Tyttöjen joukkueliikunta edistää yhteistyötaitoja, johtajuustaitoja, kommunikaatiokykyä ja muita sosiaalisia taitoja. Nämä taidot ovat tärkeitä niin oppimisessa kuin myös myöhemmin opiskelu- ja työelämässä menestymisessä. Vahva tuki myös soveltavassa liikunnassa auttaa yhteiskunnallisten vaikeuksien voittamisessa.

Mikä rooli opettajien koulutuksella ja opetussuunnitelman kehittämisellä on oppimisköyhyyden vähentämisessä? Mikä rooli Suomella on tässä?

Erittäin suuri rooli! Opettajien koulutuksessa pitää vahvasti tuoda ilmi liikunnallisuuden merkitys eri oppiaineissa. Koululiikuntaa pitää pystyä harjoittamaan niin maantiedon kuin musiikin tunnillakin. Esimerkiksi Body Percussionin pitäminen tunneilla on osoittautunut Afrikassa mitä mainiommaksi opetuksen tukemiseksi.

Suomi on koulutuksellisesti edistyksellinen maa ja meillä budjetit koulutukseen on suunnilleen kunnossa. Suomen pitää tukea kehittyvien maiden tasaista taloudellista kehittymistä ja verorahojen käyttämistä menestykselliseen koulutukseen, niin liikunnassa kuin terveyskasvatuksessa.

Kehitysyhteistyövaroja pitää suunnata enemmän liikunnan ja terveyskasvatuksen vakiinnuttamiseen kaikkien kohdemaiden opetussuunnitelmissa.

Mitä muita keinoja meillä on globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi?

Sopiva taloudellinen kasvu, korruption kitkeminen, ympäristön hyvinvoinnin tukeminen ja köyhyyden lieventäminen ovat tekijöitä, jotka tuovat lisää potentiaalia koulutuksen kehittämiseen ja sen ylläpitämiseen. Opettajille pitää maksaa kunnollista palkkaa, jotta sillä tulee toimeen ja keskittyy opettamiseen, ei siihen miten saa pötyä pöytään perheelle, kun palkka ei riitä.

Ympäristö ja ilmasto vaativat erityistä huomiota. Kuinka voit opiskella, jos luokkahuoneessa on +40? Miten liikut välitunneilla, jos koulun piha on tulvasateiden runtelema ja ulkona on paahtavan kuuma? Yhdessä saamme paljon aikaan, ja on surkeaa että kehitysyhteistyön määrärahat ovat voimakkaassa laskussa.