Liikunnan kehitysyhteistyö LiiKe järjestää mielenkiintoisen paneelikeskustelun SuomiAreenassa MTV-lavalla keskiviikkona 26.6. klo 13–13.45, aiheena ”Oppimisen maailmanlaajuinen kriisi ja liikunnan vastaisku!”.

Oppiminen on globaalissa kriisissä. Koulua käyvistä kymmenvuotiaista lapsista noin 70% ei ymmärrä lukemaansa yksinkertaista tekstiä. Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKen ratkaisu on kehittää laadukasta liikunnan opetusta ja siten lisätä lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia kehittyvissä maissa. Mutta kuinka monisyisestä haasteesta oppimisen kriisissä on kyse ja miten sitä tulisi ratkaista?

Esitimme neljälle panelistillemme ennakkokysymyksiä globaalista oppimisen kriisistä sekä sen linkityksistä liikuntaan ja urheiluun.

Seuraavaksi kysymyksiin pääsee vastaamaan puolueen puheenjohtaja sekä kansanedustaja Li Andersson (Vas.):

Li Andersson, miten oppimisen kriisi ilmenee meillä ja maailmalla?

Yksi keskeisistä oppimisen kriiseistä niin meillä Suomessa kuin globaalisti on oppimisen eriytyminen. On huolestuttavaa, että Suomessakin oppimistuloksilla mitattu ero esimerkiksi eri sosioekonomisesta taustasta tulevien lasten välillä on kasvanut. Aihe on tietenkin ajankohtainen myös globaalisti. Tulevaisuuden yhteiskunnissa vaaditaan uudenlaista osaamista ja on niin välttämätöntä kuin oikeudenmukaista, että kaikki lapset, varallisuudesta, sukupuolesta tai muustakaan tekijästä riippumatta, saavat laadukasta koulutusta ja mahdollisuuden oppia. Globaalissa mittakaavassa on saatava fokus ennen kaikkea juuri oppimiseen. Ei riitä, että lapset ovat koulussa, jos he eivät siellä pääse oppimaan.

Mitkä nostaisit keskeisimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat globaaliin oppimisköyhyyteen?

Pitkälti kyse on resursseista: niin taloudellisista kuin esimerkiksi pätevistä opettajista. Onko kouluja lähistöllä? Onko perheillä varaa lähettää lapsi töiden sijaan kouluun? Onko koulussa riittävästi opettajia ja ovatko he saaneet tehtäviinsä millaisen koulutuksen? Vaikka jokaisella yhteiskunnalla on tietysti omat erityispiirteensä, on kokemukseni mukaan tarve resurssien puute toistuva tekijä oppimisköyhyyden taustalla.

Kuinka liikuntaa ja urheilua voidaan hyödyntää globaaliin oppimisen kriisiin vastaamisessa?

Liikunnalla on tutkitusti yhteys oppimiseen ja oppimistuloksiin. Liikunnan olisi kouluissa hyvä olla muutakin kuin erillisiä liikuntatunteja. Monipuoliset opetusmenetelmät voivat sisältää liikuntaa oppiaineesta riippumatta. Oppijat ovat erilaisia ja on siksi tärkeää, että menetelmätkin ovat vaihtelevia. Uusien oppimistapojen etsiminen vaatii luovuutta ja toimivien mallien jakamista globaalisti eri oppimisyhteisöjen kesken.

Mikä rooli opettajien koulutuksella ja opetussuunnitelman kehittämisellä on oppimisköyhyyden vähentämisessä? Mikä rooli Suomella on tässä? 

Pätevillä opettajilla ja alan ammattilaisten luomalla opetussuunnitelmalla on aivan keskeinen rooli oppimisköyhyyden kannalta. Juuri opettajat ovat se “salainen ase”, jolla Suomi on noussut globaalissa vertailussa menestyneeksi koulutuksen saralla. Mutta ei sitä kannata salaisuutena pitää, vaan Suomen on jaettava osaamistaan globaalisti. Tämä tarkoittaa niin aktiivista roolia esimerkiksi OECD:n verkostoissa kuin kehitysyhteistyötä. Onkin todella surullista, miten hallitus on päättänyt leikata kehitysyhteistyöstä ja siten lakkauttaa hankkeita, joissa Suomi on menestyksekkäästi tukenut kehittyvien maiden koulutuksen saatavuutta ja laatua.

Mitä muita keinoja meillä on globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi?

Mielestäni tärkeintä olisi globaalisti ymmärtää koulutuksen merkitys. Kaikki globaalit kriisit ja tulevaisuuden haasteet vaativat osaamista niihin vastaamiseksi. Oppimisella on myös itseisarvonsa. Kasvatus- ja koulutuspolitiikka olisi asetettava politiikan keskiöön. Kun Suomi opetusministerikauteni aikana oli EU-puheenjohtajamaa, järjestimme ensimmäistä kertaa EU:n historiassa huippukokouksen, jossa olivat läsnä sekä opetus- että valtiovarainministerit. Tämä on yksi esimerkki käytännön työkaluista, joilla koulutuspolitiikan priorisointia poliittisessa keskustelussa voidaan rakenteellisesti nostaa. Lapsiin ja nuoriin sekä kasvatukseen ja koulutukseen panostamalla ratkaistaan myös laajasti yhteiskuntien eriarvoisuutta.

Huom! Li Andersson on joutunut perumaan osallistumisensa LiiKen paneelikeskusteluun ja paneelikeskustelussa nähdään Anderssonin sijasta kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Minja Koskela (Vas.).