Joka päivä riittää tehtävää ja oppii uusia asioita itsestään

Mari Väistö on Metropolian ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajaksi opiskellut nuori. Mari tekee tällä hetkellä vapaaehtoistyötä Mwanzan kaupungissa Butimban opettajainkoulutuslaitos. Vapaa-ajallaan Mari viettää aikaa urheilun, musiikin ja kirjojen parissa.

– Tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Tansaniassa kannattaa olla erittäin avoimin mielin, niin sillä pärjää pitkälle. Omasta aktiivisuudesta sekä halusta kokea uutta, on hyötyä. Ainut ongelma minulla on ollut kahden samanlaisen pankkikortin kanssa, joista kumpikaan ei toimi täällä. Suosittelen ottamaan mukaan kaksi eri pankkikorttia, jolloin luultavasti toinen niistä toimii!

Reissun alussa Mari matkusti Etelä-Tansaniassa ja Sansibarilla. Tämän jälkeen hän on asettunut Mwanzaan. Tarkoituksena on, että ennen kotiin paluuta hän näkisi mahdollisimman paljon Tansaniaa.

– Reissun alussa osallistuin Amer Sports Day-tapahtumaan Lindin läänissä, joka oli mieleenpainuva liikuntapäivä lapsille. Mwanzaan tultuani olen tutustunut kaupunkiin sekä muista maista tulleisiin vapaaehtoisiin.

Täällä pitää olla myös oma-aloitteinen, mikäli haluaa saada asioita tehtyä tai oppia tutustumaan uuteen kulttuuriin. Omasta aktiivisuudesta on kiinni mitä haluaa tehdä, joten siinä ohella oppii myös paljon itsestään.

– Joka päivä opin jotain uutta Tansaniasta ja paikallisista ihmisistä. Etenkin täällä Mwanzassa on uskomattoman kaunista, joten luonnosta saa paljon voimia. Yritän ottaa näistä kolmesta kuukaudesta kaiken mahdollisen irti. Mikään päivä ei ole samanlainen!

IMG_0997
Amer Sports Day – tapahtuman iloisia kasvoja Lindin läänissä

Joka päivä riittää tehtävää ja oppii uusia asioita itsestään ja Tansaniasta.

– Aamuisin menen opettajankoulutuslaitoksen liikunnan opettajien toimistoon, jossa tapaan myös muut työntekijät. Aamupäivä menee suunnitellessa luentoja ja lueskellessa materiaaleja. Joka aamu klo: 9.40 on opettajien yhteinen teehetki, jossa käydään läpi ilmoitusluontoiset asiat. Iltapäivällä joko seuraan tai pidän itse luentoja tuleville liikunnanopettajille. He puhuvat sujuvaa englantia ja auttavat toinen toisiaan, mikäli eivät ymmärrä jotain. Yritän aktivoida oppilaita erilaisin tehtävin ja kysymyksin mukaan opetukseen.

Tänä aamuna paikalla oli noin 50 opiskelijaa jo ennen kuutta.

– Iltapäivät pelaan opiskelijoiden kanssa eri pelejä. Viime viikolla pelasimme lentopalloa ja ensi viikolla alan pitämään opiskelijoille lentopalloharjoituksia. Pidän myös joka lauantaiaamu opiskelijoiden aamutreenit klo: 6.00. Tänä aamuna paikalla oli n. 50 opiskelijaa jo ennen aamukuutta.

Ruisleipä on ensimmäinen asia, jota suomalaiset Tansaniassa kaipaa.

– Olin muodostanut paikasta mielikuvia etukäteen, joka toisaalta helpotti tänne tuloa. Täällä ihmiset eivät osaa stressata, joten olen itse ottanut saman asenteen. Asiat järjestyvät kyllä, vaikka sitä ei heti uskoisikaan. Opettajankoulutuslaitoksella olen päässyt tekemään enemmän kuin ajattelin. Tykkään oppituntien pitämisestä, joten jatkossa pidän sekä ensimmäisen että toisen vuosikurssin opiskelijoille terveystietoa joka viikko.

”Olin itse melko aktiivinen selvittämään asioita ja kyselin kavereilta apua, jotka olivat olleet Tansaniassa aikaisemmin.”

LiiKeltä sain riittävän määrän opastusta ennen reissua. Olin itse melko aktiivinen selvittämään asioita ja kyselin kavereilta apua, jotka olivat olleet Tansaniassa aikaisemmin. On hyvä muistaa, että Tansaniassa elämä on kuitenkin melko erilaista kuin länsimaissa. Täällä pitää olla valppaana ja miettiä tarkkaan keihin ihmisiin voi luottaa.  Swahilin opiskelu jo ennen tänne tuloa olisi erittäin hyvä aloittaa. Itse en ollut opiskellut swahilia ja se harmittaa. Asun täällä yksin, joten minulla ei ole myöskään mahdollisuutta oppia kieltä isäntäperheessä, niin kuin muilla vapaaehtoisilla.
Lonely Planet on hyvä apu matkalle. Mikäli mahdollista, niin uusien vapaaehtoisten kannattaa kysellä aikaisemmin täällä olleilta, että miten kannattaa valmistautua matkaan. Liikkeen toimistolta saa myös varmasti apua. Niiden tietotaito voittaa jopa Lonely Planetin!

IMG_1178
Ilta-aurinko Sansibaarilla ei ole hassumpi

Hiekkarantoja, liikunnan ohjausta, opettavia kokemuksia ja safareita

Anni Heinonen on 24-vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen, joka lähti elokuussa Tansaniaan vapaaehtoiseksi. Anni on keväällä 2013 valmistunut toimintaterapeutiksi Metropolian Ammattikorkeakoulusta. Liikuntaharrastukset vuodenajasta ja fiiliksistä riippuen ovat lenkkeily, hiihto ja erilaiset ryhmäliikuntatunnit. Erityisiä lempiharrastuksia ovat piloxing ja pilates.

 Anni toimii vapaaehtoisena Kaakkois-Tansaniassa Lindin läänin keskustassa Lindin kaupungissa. Intian valtameren rannalla sijaitsevassa pikkukaupungissa elämä on leppoista ja rauhallista.

Olen työskennellyt nyt kaksi kuukautta vapaaehtoisena paikallisessa kansalaisjärjestö Sports Development Aid:ssa. Käytännössä tämä on tarkoittanut liikunnan opetusta ala- sekä esikoululaisille sekä erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä avustamista toimistolla. Tämän lisäksi olen tutustunut lindiläiseen elämänmenoon, niin arkeen kuin juhlaan.

 Olen muun muassa päässyt juhlimaan useampia häitä, käynyt tanssimassa bongo flavan (paikallista musiikkia) tahtiin ja polttanut itseni liian monta kertaa Lindin valkoisilla hiekkarannoilla. Lindissä on upea luonto ja maisemat sitä ympäröiviltä kukkuloilta ovat mahtavat. Ja mikä parasta erään kukkulan huipulta saa ehkä Afrikan parasta pitsaa italialaisen pariskunnan ihanasta ravintolasta.

 

Nauru on yhteinen kieli
Nauru on yhteinen kieli

”Tansaniassa voi aina luottaa siihen, että huonokin päivä voi muuttua hetkessä hyväksi!”

– Yrittäessäni ensimmäistä kertaa ladata puheaikaa kännykkääni ostin vahingossa pienestä kioskista sähköistä rahaa. Tajuttuani virheeni aloin huitomaan käsiäni hullunlailla, sillä tuossa vaiheessa en osannut vielä juurikaan swahilia. Ympärille kerääntyi ihmisiä, jotka yrittivät parhaansa mukaan auttaa ja selvittää mistä oli kyse. Minut vietiin erään talon terassille istumaan ja pyydettiin odottamaan. Seurailin sivusta hämmentyneenä, kun kioskin myyjä juoksenteli ja soitteli ympäriinsä. Lopulta pikipiki (moottoripyörä) kuski toi sähköiseksi vahingossa muuttuneet rahani käteisenä takaisin. Puheaika jäi kuitenkin siltä päivältä ostamatta.

Lähdin sitten lohdutukseksi ostamaan limua, mutta kuulinkin yllättäen jonkun huutavan nimeäni ja viittoilevan leipomon suunnasta. Sisällä leipomossa mamani sekä muutama muu tuttu nainen pakersi illan häitä varten hääkakkuja. En siis saanut puheaikaa, jota lähdin ostamaan, mutta sitäkin enemmän hääkakun tähteitä ja mehua. Tansaniassa voi aina luottaa siihen, että huonokin päivä voi muuttua hetkessä hyväksi.

Tansania tunnetaan upeista kankaista
Anni teetti itselleen puvun paikallisella räätälillä

Tansania opettaa ja kasvattaa monella eri tavalla

Niin lattealta kuin se ehkä kuulostaakin olen oikeasti oppinut itsestäni sekä elämästä paljon Tansaniassa viettämieni kuukausien aikana. Olen oppinut rauhoittumaan ja nauttimaan pienistä asioista. Olen myös päässyt tutustumaan kehitysyhteistyöhön käytännön tasolla ja oppinut kehityksen mekanismeista.

Konkreettisesti olen oppinut syömään sormin, pysyttelemään kuoppaisilla teillä moottoripyörän kyydissä, puhumaan hieman swahilia, tinkimään ostoksistani sekä kestämään tukahduttavaa kuumuutta. Hienointa ovat olleet ihanat uudet tuttavuudet sekä täällä yleisesti vallitseva nautiskeleva elämänasenne.

Kilwassa vedet ovat kirkkaita ja korallit värikkäitä

–  Lindin lisäksi olen matkustellut läheisillä paikkakunnilla, joista upein on ehdottomasti Kilwa. Kilwassa kävimme parin muun vapaaehtoisen kanssa snorklailemassa upeissa kirkkaissa vesissä värikkäiden korallien ja kalojen keskellä. Paikallinen oppaamme vei meidät myös katsomaan virtahepoja mangrovesuolle ja näimmehän me ainakin parit korvat satojen metrien päästä.

– Kävin myös Kepan maatoimistolla Dar es Salaamissa päivän mittaisessa harjoittelussa keskustelemassa Tansanian ajankohtaisista aiheista. Monet kauhistelevat Darin liikenneruuhkia ja ihmispaljoutta, mutta minusta sen syke on jotain ehdottomasti kokemisen arvoista. Toivoisin vielä pääseväni safarille, sitten voisin hyvillä mielin palailla Suomen kylmyyteen, Anni päättää.