Hiekkarantoja, liikunnan ohjausta, opettavia kokemuksia ja safareita

Anni Heinonen on 24-vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen, joka lähti elokuussa Tansaniaan vapaaehtoiseksi. Anni on keväällä 2013 valmistunut toimintaterapeutiksi Metropolian Ammattikorkeakoulusta. Liikuntaharrastukset vuodenajasta ja fiiliksistä riippuen ovat lenkkeily, hiihto ja erilaiset ryhmäliikuntatunnit. Erityisiä lempiharrastuksia ovat piloxing ja pilates.

 Anni toimii vapaaehtoisena Kaakkois-Tansaniassa Lindin läänin keskustassa Lindin kaupungissa. Intian valtameren rannalla sijaitsevassa pikkukaupungissa elämä on leppoista ja rauhallista.

Olen työskennellyt nyt kaksi kuukautta vapaaehtoisena paikallisessa kansalaisjärjestö Sports Development Aid:ssa. Käytännössä tämä on tarkoittanut liikunnan opetusta ala- sekä esikoululaisille sekä erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä avustamista toimistolla. Tämän lisäksi olen tutustunut lindiläiseen elämänmenoon, niin arkeen kuin juhlaan.

 Olen muun muassa päässyt juhlimaan useampia häitä, käynyt tanssimassa bongo flavan (paikallista musiikkia) tahtiin ja polttanut itseni liian monta kertaa Lindin valkoisilla hiekkarannoilla. Lindissä on upea luonto ja maisemat sitä ympäröiviltä kukkuloilta ovat mahtavat. Ja mikä parasta erään kukkulan huipulta saa ehkä Afrikan parasta pitsaa italialaisen pariskunnan ihanasta ravintolasta.

 

Nauru on yhteinen kieli
Nauru on yhteinen kieli

”Tansaniassa voi aina luottaa siihen, että huonokin päivä voi muuttua hetkessä hyväksi!”

– Yrittäessäni ensimmäistä kertaa ladata puheaikaa kännykkääni ostin vahingossa pienestä kioskista sähköistä rahaa. Tajuttuani virheeni aloin huitomaan käsiäni hullunlailla, sillä tuossa vaiheessa en osannut vielä juurikaan swahilia. Ympärille kerääntyi ihmisiä, jotka yrittivät parhaansa mukaan auttaa ja selvittää mistä oli kyse. Minut vietiin erään talon terassille istumaan ja pyydettiin odottamaan. Seurailin sivusta hämmentyneenä, kun kioskin myyjä juoksenteli ja soitteli ympäriinsä. Lopulta pikipiki (moottoripyörä) kuski toi sähköiseksi vahingossa muuttuneet rahani käteisenä takaisin. Puheaika jäi kuitenkin siltä päivältä ostamatta.

Lähdin sitten lohdutukseksi ostamaan limua, mutta kuulinkin yllättäen jonkun huutavan nimeäni ja viittoilevan leipomon suunnasta. Sisällä leipomossa mamani sekä muutama muu tuttu nainen pakersi illan häitä varten hääkakkuja. En siis saanut puheaikaa, jota lähdin ostamaan, mutta sitäkin enemmän hääkakun tähteitä ja mehua. Tansaniassa voi aina luottaa siihen, että huonokin päivä voi muuttua hetkessä hyväksi.

Tansania tunnetaan upeista kankaista
Anni teetti itselleen puvun paikallisella räätälillä

Tansania opettaa ja kasvattaa monella eri tavalla

Niin lattealta kuin se ehkä kuulostaakin olen oikeasti oppinut itsestäni sekä elämästä paljon Tansaniassa viettämieni kuukausien aikana. Olen oppinut rauhoittumaan ja nauttimaan pienistä asioista. Olen myös päässyt tutustumaan kehitysyhteistyöhön käytännön tasolla ja oppinut kehityksen mekanismeista.

Konkreettisesti olen oppinut syömään sormin, pysyttelemään kuoppaisilla teillä moottoripyörän kyydissä, puhumaan hieman swahilia, tinkimään ostoksistani sekä kestämään tukahduttavaa kuumuutta. Hienointa ovat olleet ihanat uudet tuttavuudet sekä täällä yleisesti vallitseva nautiskeleva elämänasenne.

Kilwassa vedet ovat kirkkaita ja korallit värikkäitä

–  Lindin lisäksi olen matkustellut läheisillä paikkakunnilla, joista upein on ehdottomasti Kilwa. Kilwassa kävimme parin muun vapaaehtoisen kanssa snorklailemassa upeissa kirkkaissa vesissä värikkäiden korallien ja kalojen keskellä. Paikallinen oppaamme vei meidät myös katsomaan virtahepoja mangrovesuolle ja näimmehän me ainakin parit korvat satojen metrien päästä.

– Kävin myös Kepan maatoimistolla Dar es Salaamissa päivän mittaisessa harjoittelussa keskustelemassa Tansanian ajankohtaisista aiheista. Monet kauhistelevat Darin liikenneruuhkia ja ihmispaljoutta, mutta minusta sen syke on jotain ehdottomasti kokemisen arvoista. Toivoisin vielä pääseväni safarille, sitten voisin hyvillä mielin palailla Suomen kylmyyteen, Anni päättää.

 

 

 

”Tavoitteeni vapaaehtoisena olisi päästä osaksi yhteisöä!”

20-vuotias Iiris Kolunsarka Helsingistä lähtee vapaaehtoisena Tansaniaan.

Googletin hakusanoja ”vapaaehtoistyö, liikunnanohjaus ja Afrikka” näin löysin LiiKe:n ja otin yhteyttä Ari Koivuun jo samana iltana. Asia lähtikin etenemään kovalla vauhdilla, Iiris kertoo.

Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa ja Helsingin Luonnontiede lukiossa opiskellut Iiris osallistuu LiiKen FC Vito Ruangwa hankkeeseen.  

Minulla on 14 vuoden kokemus jalkapallon parissa toimimisesta, joten heidän parissa on hienoa päästä toimimaan. Selkeät vahvuuteni, jalkapallojoukkueessa on hengenluonti ja jokapäiväisen esimerkin näyttö nuoremmille. Pyrin auttamaan joukkuetta ja koko yhteisöä parhaani mukaan.

11-vuotiaiden tyttöjen FC Vito Ruangwa -joukkue on koottu eri kouluista Ruangwan alueelta. Pelaajien valitsemisprosessissa pyritään siihen, että tietoisuus FC Viton toiminnasta ja jalkapalloharrastuksesta leviäisi laajalle alueelle. FC Vito Ruangwan yhteisiin pelisääntöihin kuuluu, että koulu hoidetaan myös kunnolla ja kaikkien pelaajien vanhemmat ovat hyvin tietoisia asiasta. Ajatus on, että mahdollisimman suuri joukko tyttöjä pääsisi mukaan FC Vito -joukkueeseen. Näin ollen tytöt löytävät myös paljon uusia ystäviä pelatessaan FC Vitossa.

Olin vaihdossa Yhdysvalloissa lukion aikana ja siellä päätin, että haluan kokea ja oppia jokaisesta maanosasta, heidän kulttuureistaan ja jokapäiväisestä elämästään. Nyt lukiosta valmistuneena huomasin Afrikan vuoron koittaneen, SM-sarjaa pelannut laitalinkki kertoo.

Iiris ja Torre vaihtamassa kuulumisia LiiKen toimistolla
Iiris ja Torre toimistolla perehdytyksessä

Perhe ja ystäväpiiri ovat innoissaan lähdöstä.

Ystäväni ja perheeni hieman aluksi ihmettelivät valintaani lähteä Tansaniaan, mutta innostuivat hetken asiaa sulateltuaan. Äitini ja serkkuni lähtevät muutamaksi viikoksi lomailemaan Tansaniaan kanssani ennen kuin aloitan varsinaisen vapaaehtoistyöni FC Viton parissa.

Iiris odottaa innolla ja jännityksellä lähtöä.

Lähtö hieman jännittää, mutta syytä pelkoon ei minulla ole. Olen saanut hyvät ohjeet ja opastukset LiiKeltä, joten ennen lähtöäni opiskelen itseäni varten hieman suahilin kieltä ja Tansanian kulttuuria ja tapoja.

Avoin ja pirteä Iiris naulaa jo ennen lähtöä hienon tavoitteen itselleen!

Tavoitteeni vapaaehtoistyössäni on päästä osaksi yhteisöä ja olla mahdollisimman paljon avuksi FC Viton tytöille ja miksi ei kaikille paikallisille. Toivottavasti paikalliset oppivat yhtä paljon minulta, kuin minä tulen oppimaan heiltä. Hienoa olisi myös, että tytöt odottaisivat aina innolla joukkueen harjoituksia ja pitäisivät aina hauskaa hienon harrastuksen parissa!

Iiriksen valmennusvinkit tulevat tarpeeseen, sillä FC Vito Ruangwan suurena tavoitteena on menestyminen Helsingissä 10.-15.6.2014 pelattavassa Stadi Cupissa. Samalla FC Viton tytöt osallistuvat myös kansainväliseen IWG-naisliikuntakonferenssiin.