Voodoo ja jalkapallo Afrikassa

Voitto hinnalla millä hyvänsä…

Poppamiehet ja jalkapallo kuuluvat yhteen Afrikassa kuten sadekausi ja tulva. Lähes kaikilla afrikkalaisilla huippujoukkueilla on oma poppamiehensä ja loistuja jaellaan puoleen jos toiseen! Tasapelin sattuessa uskotaan, että poppamiehet olivat yhtä vahvoja.

LiiKen vapaaehtoisena liikunnanohaajanakin toiminut Emmi Puputti kirjoitti loistavan gradun moderneista ja traditionaaleista uskomuksista jalkapallossa Tansaniassa. Gradu on luettavissa täältä. 

Emmi valaisee upein esimerkein ja taustatiedoin, miten otteluita yritetään voittaa henkisiä keinoja kaihtamatta. Kannattaa tutustua! Olen itsekin nähnyt loitsujen heittoa kahden kannattajajoukkueen välillä Dar es Salaamissa. Simban ja Yangan matsi päättyi tuolloin 2-2 mutta tunnelma oli mieletön!

Tässä alla on kirjoittamani fiktiivinen tarina afrikkalaisten poikien, Juman ja Charlesin parista jalkapallopäivästä ja siihen liittyneestä magiasta! Voiko tarina olla totta, se sinun täytyy itse määritellä. Omasta mielestäni se on lähellä sitä…

Ari Koivu, toiminnanjohtaja Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe

 

Leopardin henkäys

Juma juoksi! Hän juoksi niin nopeasti kuin 11-vuotiaan afrikkalaispojan kintut antoivat myöden. Hänen sydämensä pamppaili ja kauhu kuristi kurkkua. Kaupungin yö oli pimeä, ja paljaiden jalkojensa töminän lisäksi hän saattoi kuulla Intian valtameren aaltojen kohisevan horisontissa. Juma hengitti kiihkeästi mutta niin hengitti jokin muukin hänen selustassaan. Charles oli lähtenyt pinkomaan toiseen suuntaan, joten hän se ei voinut olla. Juma vilkaisi taakseen ja hänen ruskeat silmänsä välähtivät pelosta. Se oli leopardin henkäys! Jalkapallokenttä alkoi loppua ja sen takana näkyi kaksimetrisen verkkoaidan ruosteinen silhuetti. Pakko päästä tuonne, muuten menee henki, Juma huohotti, ja samassa hän makasi rähmällään nurmikentän laidalla. Taskulampun valo osoitti suoraan hänen kasvoihinsa, eikä leopardia näkynyt missään.

Liigajoukkue Moto Moton kentän vartijan taskulampun valo sojotti edelleen Jumaa silmiin.

– Mikäs nappula se tänne on eksynyt keskellä yötä? Jalkapallo-ottelu on vasta huomenna, joten kalpihan kotiisi siitä, isokokoinen vartija pukahti hintelälle pojalle.

– Aa, anteeksi, mutisi Juma ja sujahti portista vinhaa vauhtia kohti Wamgan kaupungin katuvaloja, joita näytti olevan toiminnassa kokonaista kaksi.

Polveen sattui vietävästi ja kyynärpäästäkin valui verta. Charles olisi jo varmaan kotona, joten tilannearvio jäisi myöhempään. Hommat oli kuitenkin hoidettu ja Juma voisi mennä hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan huomista kärkiottelua Moto Moto vastaan Kimball.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Kutojalinnut aloittivat sirkutuksensa aikaisin aamulla, ja palmupuuhun oli viikon aikana tullut ainakin kymmenen pesää lisää. Juman kyynärpäätä kivisti, mutta Charlesilta pitää saada viimeiset tiedot; menikö kaikki hyvin viime yönä? Pian Juma olikin Charlesin ovella ja huusi kuuluvalla äänellä ystäväänsä ulos.

– Mikä ihme sai sinut säntäämään viime yönä kuin Masaiden karjalauma vesialtaalle? Eikö me sovittu, että yhdessä haudataan se vuohen sydän kentän keskipisteen alle ja sitten livahdetaan samaa tietä pois, Charles tiukkasi.

– Kuulin tassujen äänet, Juma tokaisi ääni väristen. En voinut jäädä siihen odottamaan, että leopardi söisi minut.

– Ei siellä mitään leopardia ollut, moitti Charles. Sähän kuvittelit koko asian! Me asutaan suurkaupungissa!

– Ihan varmasti oli, se juoksi minun perääni ja tunsin sen henkäyksen niskassani. En tiedä mitä tapahtui, mutta vartija varmaan pelästytti leopardin pois, Juma selitti.

– Oli miten oli, poppamiehen käsky on nyt toteutettu. Ja teurastetun vuohen sydän auttaa Moto  Motoa varmistamaan mestaruuden huomisessa ottelussa. Poppamies lupasi meille liput eturiviin, joten mennään hakemaan ne nyt heti!, huikkasi Charles lopuksi.

Juma ja Charles hyppäsivät huojuvaan ja rämisevään paikallisbussiin suuntana Moto Moton toimisto muutaman kilometrin päässä. Pienen, parhaat päivänsä nähneen kerrostalon alakerran toimisto sijaitsi kuoppaisen tien päässä, aivan päätepysäkin vieressä. Bussista nousi pois myös kyyryssä kulkeva, punaiseen ja keltaiseen kietaisukankaaseen pukeutunut vanhempi nainen. Hän suuntasi kulkunsa samalle toimistolle. Häneltä putosi kangaspussi, josta maahan osuessaan pääsi kummallista kalinaa. Kuin luut olisivat kolisseet toisiaan vasten. Jumaa puistatti, Charles taas seisoi paikallaan kuin seipään niellyt. Nainen vilkaisi häntä, ja samalla hetkellä Charlesista tuntui, kuin leopardi olisi vuorostaan jahdannut häntä. Juma kolkutti jo Moto Moton toimiston ovea. Charles jäi suu auki tuijottamaan kulman taakse katoavaa naista

Toimistosihteeri Agnes avasi oven ja toivotti Juman tervetulleeksi. Agnes oli iloinen ja kaunis afrikkalaisnainen, joka kolmestakymmenestä ikävuodestaan huolimatta oli jo viiden lapsen äiti. Hänen kasvonsa muistuttivat Juman omaa edesmennyttä äitiä. Hän oli menehtynyt synnyttäessään Jumaa 10 vuotta nuorempaa pikkusiskoa. Siinä välissä oli tullut vielä kolme veljeä. Charleskin jolkotti sisään silmät suurena kuin teevadit eikä saanut sanaa suustaan.

– Joukkueen poppamies Abubakari kertoi, että olitte onnistuneet vaativassa tehtävässänne. Hän on huoneessaan lukemassa loitsuja illan peliin, Agnes ilmoitti iloisesti hymyillen.

– Saadaanko jo liput? Charles änkytti.

– Tässä molemmille liput, menkäähän jo valmistautumaan illan huippuotteluun. Pisteet ja mestaruus ovat jo melkein meidän, kiitos siitä teille. Upeaa toimintaa, pojat, Agnes kehui vielä lopuksi.

Charlesin jalat olivat vieläkin vetelät. Juma suorastaan veti häntä perässään. Hälinä Moto Moton toimiston ympärillä oli lisääntynyt kannattajien parveillessa metsästäen lippuja kauden päättävään loppuotteluun. Keskipäivän aurinko porotti kuumimmillaan. Oli aika lähteä pukeutumaan Moto Moton valkoisiin väreihin.

Ottelua seurasi täysi katsomo. Huuto ja rumpujen pauke kuului kilometrien päähän. Charles ja Juma seisoivat eturivissä, istuen ei olisi näkynyt kuin sinistä taivasta ja laskevaa aurinkoa. Kotikenttä oli muhkurainen, ja keskipisteen kohdalla näytti olevan vielä melkoinen kohouma. Nurmikko oli palanut auringossa vaaleaksi, rajaviivatkin näkyivät hädin tuskin.

Pelin taso ei päätä huimannut, mutta tässä ei kauneuspisteitä jaettukaan. Juma ja Charles seurasivat suosikkiensa otteita hievahtamatta. Vuvuzelan meteli hukutti kaikki heidän kannustushuutonsa, mutta tärkeintä oli, ettei vastustaja saisi maalia. Tasapelilläkin mestaruus menisi Kimballille.

Moto Moton kannattajat langettivat loitsuja Kimballin niskaan, ja nämä vastasivat täyslaidallisella. Tasaista ottelua oli pelattu 90 minuuttia, kun Moto Moto sai rangaistuspotkun. Juma tiesi, että tämä voisi ratkaista mestaruuden kotijoukkueelle. Kentän kunkku, kymppipaidalla pelannut Msafiri asettui vetämään. Yleisö mylvi kuin teurastettavaksi joutunut härkä.  Msafiri otti vauhtia, ja veto lähti miltei laakana kohti ylänurkkaa. Mutta verkko ei venynyt, pallon yllättävä kierre vei sen tolppaan, josta pallo kimmahti maalivahdin selkään ja siitä kuin ihmeen kaupalla yli päätyrajan. Juma kiroili minkä 11-vuotiaana osasi, sanatulva ei loppunut hänen suustaan edes loppuvihellyksen kimeään ääneen. Maalittoman ottelun takia mestaruus oli mennyt Kimballille, vaikka Juma itse oli varmistanut, että pyhän vuohen sydän oli haudattu kentän keskipisteen alle. Mitä ihmettä oli poppamiehen loitsuissa tapahtunut?

Kyyneleet valuivat Juman poskipäitä pitkin. Kaikki pettyneet katsojat olivat lähteneet kotiin. Iloisemmat odottivat bussia Kimballin kotikaupunki Petoviaan. Charles oli lysähtänyt kulmalipulle ja tuijotti edessään seisovaa poppamies Abubakaria lasittuneella katseella.

Juma käveli keskiympyrään ja alkoi raivokkaasti kaivaa käsillään maata keskipisteen kohdalta. Vastaan ei tullut yhtään vuohen sydäntä, vain luu. Juma tunsi leopardin hengityksen niskassaan. Hän kääntyi nopeasti ympäri. Aurinko oli laskenut, mutta oli edelleen puolihämärää. Juma ei nähnyt edes leopardin viiksikarvaa. Pääkatsomon keskimmäisellä tasanteella heilui tuulessa punakeltainen kangas.