FC Vito matkalla kohti Helsinki Cupia! – Liikunnan iloa Singidassa

Tammikuun blogissa lupasin palata LiiKen Singidassa starttaamien projektien pariin. Vuoden alussa aloitimme yhdessä kumppanijärjestömme Education Through Sportsin (Tanzania Teachers’ Union) kanssa Keski-Tansaniassa sijaitsevassa Singidan kaupungissa kaksi tärkeää ohjelmaa. Football & Life Skills-opetus alakoululaisille sekä Singidan historian ensimmäinen FC Vito-joukkue ja sen valmennus kohti tulevan kesän Helsinki Cupia sekä ennen kaikkea valoisampaa ja terveempää tulevaisuutta.

Ennakkotunnelmani molempien projektien suhteen olivat luottavaiset ja kunnianhimoiset. Tiesin, että swahilin kielen taitoni rajallisuus  (kaksi kuukautta & viisi opintopistettä avoimessa yliopistossa) tulisi olemaan haaste, mutta tiesin, että selviän liikunnan universaalin kielen ja positiivinen asenteen avulla mistä vain. Myös koulujen ryhmäkoot sekä resurssit (pallot, välineet) ja fasiliteetit (kenttien kunto) pyörivät suurina kysymysmerkkeinä mielessäni. Nämä olivat kuitenkin niitä harvoja poikkeuksia, sillä pää ja sydän olivat täynnä intoa, tarmoa sekä uteliaisuutta.

             

                       

Football & Life Skills

Ensimmäinen viikko Singidassa meni osaltani pitkälti eri virastoiden käytävillä. Ennen projektin starttaamista oli varmistettava, että kaikki paikalliseen opetukseen ja liikuntaan liittyvät tahot oli informoitu ja jokainen tärkeä toimisto koluttu. Kun kohdekoulut oli valittu ja aikataulu sovittu, oli aika aloittaa opetus.

Luulin olleeni valmis Suomen vastaavia huomattavasti isompiin ryhmäkokoihin, mutta kun toisena opetuspäivänäni 3.-luokan satapäinen(!) joukko juoksi puoli metriä korkealla nurmella ja lukuisilla käärmeen koloilla varustetulle ”urheilukentälle”, löi todellisuus lempeästi kasvoihin. Mutta harvoin valittaminen on mitään ratkaissut. Aurinkorasvat naamaan, vettä koneeseen, pallot maahan ja hommiin!

Ehkäpä työni paras puoli täällä on nähdä se aito ilo, joka paistaa oppilaiden kasvoilta, kun he pääsevät liikkumaan. Tai oikeastaan jo lähestyessäni kouluja, sen verran äänekkäästi nuo ”Mwalimu Topi!”-huudot luokkahuoneista kaikuvat. Tähänkin löytyy selkeitä syitä. Suurin näistä taitaa ikävä kyllä olla se fakta, ettei täällä tunnu lukujärjestyksistä millään löytyvän tilaa liikuntatunneille. Joissain kouluissa oppilaat pääsevät urheilemaan valvotusti ja ohjatusti noin kerran kahdessa viikossa. Valitettavasti monen alakoulun kohdalla tilanne on vieläkin huonompi – peli-iltoja järjestetään harvakseltaan iltaisin tai viikonloppuisin varsinaisen opetuksen jälkeen. Kun otetaan huomioon pitkät koulumatkat heikosti valaistuita teitä pitkin, ei tämäkään ratkaisu ole millään lailla ihanteellinen.

Lapset täällä ovat keskimäärin todella urheilullisia, vahvoja ja nopeita. Huolimatta haastavista olosuhteista, todella rajallisista resursseista ja ammattitaitoisen liikunnanohjauksen puutteesta, antavat nuo fyysiset ominaisuudet oppilaille hyvät mahdollisuudet kehittää mm. motorisia taitojaan.

Suurempi haaste opetuksen ja oppimisen suhteen onkin ollut psykologinen. Opetustyyli on täällä melko autoritaarista. Tämä näkyy liikuntatunneilla ennen kaikkea luovuuden ja aloitekyvyn puutteena. Asenne lähes kaikilla on kunnossa, mutta jos ohjeet eivät mene 100-prosenttisesti perille, harva uskaltaa olla ensimmäisenä kokeilemassa uusia asioita, ilmeisesti epäonnistumisen ja negatiivisen palautteen pelossa. Mm. tätä epäkohtaa yritän osaltani purkaa, vapauttaakseni oppilaat nauttimaan opetuksesta täysin rinnoin, sekä näyttääkseni opettajille, että ryhmää voi johtaa myös yhteistyössä ja kannustaen.

Tosin alkuviikkoina äsken mainitsemani ujouden peitti osittain hallitsematonkin riemu kunnon palloista. Ensimmäisillä tunneilla toisteltiinkin yksinkertaista viestiä: Liikuntatunti on oppitunti siinä missä muutkin, ja opettajan ohjeita on kuunneltava myös futiskentällä. Oppilaat ovat saaneet alkuvuodesta myös arvokasta oppia mm. liikunnan merkityksestä, kiusaamiseen puuttumisesta, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta.

Päätin, etten suostu jakamaan ryhmiä sukupuolen mukaan, vaan haluan tuoda tänne kulttuurin ja ilmapiirin, jossa kaikki pelaavat yhdessä sukupuoleen katsomatta. Tämä on tuottanut paljon onnistumisen hetkiä, kun tytöt ovat pyöritelleet peleissä saman ikäisiä poikia välillä mennen tullen ja pojat vuorostaan nähneet, että tytötkin osaavat pelata. Ehkäpä Suomessakin pikkuhiljaa päästäisiin eroon tästä vanhanaikaisesta & pölyttyneestä erottelusta.

Helmikuun puolessa välissä sain koto-Suomesta vahvistuksia, kun Singidan aurinkoon singahti Vierumäen kampukselta Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta kolme liikunnanohjaajaopiskelijaa. Aleksi, Ville ja Antti ovat lyhyessä ajassa luoneet oppilaisiin hienon kontaktin ja opetussuhteen, ammattitaitoa ei voi olla huomaamatta. Suurten ryhmien opettaminen neljän opettajan voimin on täysin eri ”laji” kuin mihin ehdin yksin tottua tammikuussa. Lapset ovat silmin nähden onnellisia päästessään oppimaan uutta liikkuen, tämän ovat huomanneet myös koulujen opettajat ja rehtorit. Loppuviikkojen tavoite onkin taata jatkuvuus oppilaiden säännölliselle liikkumiselle.

Haluamme opettaa singidalaislapsille mahdollisimman monta liikunnallista peliä ja leikkiä, joihin ei tarvita sen ihmeellisempiä välineitä ja joita he voivat omatoimisesti leikkiä vapaa-ajalla, samalla opettaen niitä kavereilleen. Opettajille haluamme välittää viestiä liikunnan merkityksestä lasten hyvinvointiin sekä myös koulumenestykseen. Vastaanotto ja palaute opettajilta on ollut erittäin kiitollinen ja kannustava. Jos saamme pysyvän muutoksen aikaan kouluissa, opettajissa ja oppilaissa, olemme osuneet projektissa niin sanotusti tolppien väliin.

                     

                            

FC Vito Singida 2019

Alkanut vuosi on FC Vitolle juhlavuosi. Tulevana kesänä tulee nimittäin kuluneeksi 20 vuotta ensimmäisen FC Vito joukkueen osallistumisesta Helsinki Cupiin! Joukkueita LiiKe on tuonut aiempina vuosina Lindin ja Mtwaran lääneistä Tansanian kaakkoisrannikolta. Juhannuksen jälkeen Suomeen saapuva FC Vito tulee ensi kesänä kuitenkin ensimmäistä kertaa Singidasta, Keski-Tansaniasta.

Tapasin 10-11-vuotiaat pojat ensimmäistä kertaa tammikuun alkupuolella Namfua Stadiumilla, jossa Ligi Kuu Baran (Tansanian ylin sarjataso) Singida United pelaa kotiottelunsa. Projekti alkoi luonnollisesti molemminpuolisella tutustumisella ja ensimmäisillä yhteisillä harjoituksilla. Allekirjoittanut sai melko nopeasti käsityksen pelaajien valmiuksista ja kehityskohteista. Vaikka fyysiset ominaisuudet pojilla on pääosin kunnossa, antavat he tuleville vastustajilleen ainakin toistaiseksi etumatkaa siinä, että johdettua ja organisoitua harjoittelua on takana vasta nämä vajaat kaksi kuukautta. Myös kunnon palloilla ja kengillä pelaaminen on suurimmalle osalle täysin uutta, joten teknisten suoritusten puhtaus ja pallokosketus vaatii toistoja, toistoja ja kyllä, arvasit oikein: toistoja.

Harppaukset, joita pelaajat ovat ottaneet näinkin lyhyessä ajassa, ovat kuitenkin saaneet kokeneenkin futisihmisen haukkomaan henkeään. Aivan kuten liikuntaopetuksenkin kohdalla, myös FC Viton pelaajien ensimmäinen oppitunti oli harjoituskulttuurin omaksuminen. Vaikka haluamme tehdä töitä yhdessä ja pelaajalähtöisesti, on lähtökohdan oltava se, että pelaajat kuuntelevat valmentajia, jotka ovat paikalla auttamassa ja tukemassa pelaajien kehitystä.

Kilpailuviettiä sen sijaan ei ole tarvinnut kaivaa esiin, se kun on läsnä kokoajan kaikessa mitä pelaajat tekee. Tilanteisiin mennään kovaa eikä vauhtia harjoitustapahtumista puutu. Pojat ovat kuitenkin omaksuneet ja sisäistäneet kaiken uuden tiedon rakastamastaan lajista. Ja sitä tietoa on annettu paljon. Vierumäen trio on ollut tukenamme myös Viton matkassa, mikä on nostanut harjoitusten tasoa huimasti. Kuusi valmentajaa ja 14 pelaajaa ei ole huono suhdeluku! Projekti selvästi kiinnostaa singidalaisia, näin olen ainakin treenien katsojamääristä päätellyt. Täällä kun on pulaa laadukkaasta juniorivalmennuksesta, akatemioista puhumattakaan.

Blogin julkaisupäivänä FC Vito Singida pelaa historiansa ensimmäisen ottelun. Lopputuloksen ja muut päivitykset molemmista projekteista Singidassa löydät FC Viton omien sivujen lisäksi LiiKen facebookista, instagramista ja twitteristä.

Nyt on aika varmistaa poikien ainutkertainen reissu ja osallistuminen tulevan kesän Helsinki Cupiin. Tue FC Viton matkaa täällä! Kuluja on melkoisesti, joten jokainen lahjoitus on erittäin tärkeä. KIITOS TUESTA!

                        

 

Kirjoittanut: Topi Huisman (LiiKen vapaaehtoinen Singidassa)